Puhetta seurusteluväkivallasta

Tänään tein uuden aluevaltauksen ja suuntasin Partion tiloihin tien vastakkaiselle puolelle. Siellä alkoi kello 10.45 seminaari aiheesta seurusteluväkivalta. Aiheesta oli luennoimassa Elisa de Boer Viola ry:stä, Tuulia Kovanen Ensi- ja turvakotien liitosta sekä paikallinen vahvistus Tiia Sireeni Tampereen Ensi- ja turvakodista.

Paikalla oli runsaasti väkeä ja aihe herätti kiinnostusta selkeästi monissa muissakin Nuori2017-tapahtumaan osallistuneissa. Seminaarissa keskityttiin valottamaan aihetta seurusteluväkivalta ja tarjoamaan välineitä siihen, miten aiheesta voidaan puhua ja millä tavoin siihen voidaan puuttua.

Väkivalta kuvittuu mielissämme herkästi pelkästään fyysisenä väkivaltana. Väkivallan muotoja on kuitenkin monia ja osa niistä hankalasti tunnistettavissa. Niin uhkailu, rajoittaminen, vainoaminen, seksuaaliseen kanssakäymiseen pakottaminen kuin nimittelykin ovat kaikki väkivallan muotoihin lukeutuvia.

Kuten Tuulia Kovanen alustuksessaan toi ilmi, pelon tunteen kokeminen seurustelusuhteessa on hyvä mittari kertomaan, että suhteessa ei ole kaikki hyvin. Nuorten välisissä seurustelusuhteissa esimerkiksi kokemattomuus ja itsenäisyyden tavoittelu, perhetausta ja rikoskokemukset sekä kavaripiiri saattavat hämärtää sen, mikä on seurustelusuhteissa ok ja mikä taas ei. Saattaa olla jopa niin, että nuori ei itse tunnista kokevansa väkivaltaa ja/tai myöskään tekevänsä väkivaltaa toiselle.

Usein seurusteluväkivalta nähdään kovin sukupuolittuneena. Tytöt nähdään uhreina, kun taas poikien ajatellaan olevan useammin tekijöitä. Todellisuus on kuitenkin se, että tekijänä voi olla kuka vain sukupuolesta riippumatta. Samoin on myös väkivallan kokijan kohdalla.

Seminaarissa keskusteltiin myös siitä, eroaako tyttöjen ja poikien kokema seurusteluväkivalta toisistaan. Tyttöjen katsottiin kokevan seurusteluväkivaltaa enemmän kotona, kun taas vastaavasti poikiin sitä katsottiin kohdistuvan enemmän julkisissa tiloissa.

Itse jäin miettimään seurusteluväkivaltaan liittyvää sukupuolittuneisuutta ja sen myötä myös sitä, että helposti puhuessamme seurusteluväkivallasta oletuksena on tyttöjen ja poikien väliset suhteet. Heteronormatiivisuus ja sukupuolittuneet näkemykset väkivallasta ja sen kohteesta saattavat aiheuttaa sen, että tilanteiden todelliset luonteet jäävät näkemättä ja tunnistamatta.

Seminaarissa käytiin läpi keinoja miten ottaa nuorten kanssa seurusteluväkivalta puheeksi. Tärkeänä nähtiin esimerkiksi ryhmissä tehtävä turvataitokasvatus, jonka tarkoituksena on auttaa nuoria puolustamaan omia rajojaan sekä kunnioittamaan muiden asettamia rajoja. Tällä lisätään myös nuoren omia voimavaroja, lisätään tietoa seksuaalioikeuksista sekä tuetaan tunnetaitojen kehittymistä. Ylipäätään tärkeässä roolissa ovat nuoren itsetuntemuksen tukeminen sekä sosiaalisten taitojen opettelu yhdessä.

Kun työntekijällä herää huoli nuoren tilanteesta, on tärkeää kysyä asiasta ja myös sanoittaa se nuorelle oikealla tavalla. Kysyessään työntekijä antaa nuorelle luvan kertoa ja samalla se on lupaus siitä, että työntekijä on valmis ottamaan vastaan sen, mitä nuorella on kerrottavanaan. Tätä edesauttaa se, että työntekijällä on riittävästi tietoa aiheesta ja hän osaa sanoittaa sekä nimetä asioita nuorelle.

Väkivaltaa on tärkeää ennaltaehkäistä nuorisotyön avulla. Hyviä käytänteitä ennaltaehkäisemiseen nuorisotyössä ovat esimerkiksi itsetuntoa vahvistavat harjoitukset, ystävyyteen ja seurusteluun liittyvät teemat, ajatuksia herättävät videot, case-esimerkit sekä mediataitojen vahvistaminen. Ennen kaikkea seurusteluväkivallan ennaltaehkäisemisessä on tärkeää saada nuoret pohtimaan ja tuottamaan tietoa toisilleen asiasta. Tietoa lisäämällä ja asenteita muuttamalla ollaan jo pitkällä.

 

Armi Helkkula

Kirjoittaja on päätoiminen nuorisotyön ja –tutkimuksen opiskelija, joka on opintovapaalla ohjaajan työstään Tampereen Tyttöjen Talolta, Setlementti Tampere ry:stä.

Mainokset

1 Comment

  1. ”Tyttöjen katsottiin kokevan seurusteluväkivaltaa enemmän kotona, kun taas vastaavasti poikiin sitä katsottiin kohdistuvan enemmän julkisissa tiloissa”. Näinhän se menee, ensin tytöt nöyryyttävät poikia julkisella paikalla, jonka pojat sitten kostavat kotona. Tämä ei tietenkään ole hyvä kierre. Pojille voisin sanoa, että tutustukaa tyttöystävä kandidaattiinne ensin rauhassa kahdestaan, ennen kuin viette hänet kavereittenne seuraan.

    Tykkää

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s