Nuorisotyön avoimuus – ja muita kahvipöytäkeskusteluja

”Mietin vaan, että onko nuorisotyö oikeasti avointa kaikille?”

Kysymys kuului lounaspöydässä seurakunnan työntekijän suusta, joka työskentelee kehitysvammaisten nuorten kanssa. Tunnustin oman tietämättömyyteni tässä kohtaa, ja kysymysten siivittämänä päädyimme seurueessa pohtimaan nuorisotyötä kehitysvammaisten nuorten näkökulmasta.

Onko nuorisotyö oikeasti avointa kaikille? Olemmeko me, nuorisotyön ammattilaiset, valmiina kohtamaan kaikenlaiset nuoret avoimesti? Kun nuorisotilalle tulee kysymys voiko kehitysvammaisten nuorten ryhmä tulla mukaan, onko vastauksena se ettei työntekijöillä ole tarvittavaa taitoa tällaisten nuorten huomioimiseen?

Tuttavani kertoi, että hänen vetämillään kehitysvammaisten rippileirillä mukana on diakoniatyöntekijöitä. Ei siis suinkaan nuorisotyöntekijöitä, joiden koulutuksen ja ammattitaidon ytimessä ovat nuoruuteen liittyvät asiat. Vaikka nuorten välillä varmasti eroja löytyykin, kuvittelisin että kehitysvammaisten nuorten mielessä pyörivät asiat ja tunteet ovat juuri niitä samoja kuin perinteisemmässä nuorisotyössä mukana olevilla.

Rakennammeko me, jotka ”saarnaamme” nuorisotyön avoimuudesta ja tasavertaisuudesta kaikille itse itsellemme muureja? Osaammeko me olla avoimia, haastamaan itsemme kohtaamiseen ja tarjoamaan kokemuksia avoimesti kaikille nuorille?

Tapahtumien kahvipöytäkeskustelut ovat tutkitusti niitä hedelmällisimpiä. On aikaa ja rauha jutella, pohtia ajatuksia oman turvallisen laatikon ulkopuolelta ja pureutua siihen mihin välttämättä normaalissa työpäivässä aikaa ei ole. Ideointiin, kehittämiseen, itsekritiikkiinkin. Rakentavassa hengessä. Itselleni tapahtuman ehdottoman parasta antia ovat olleet juuri nämä keskustelut. Olen huomannut olevani oman tutun ja turvallisen osaamisen ulkopuolella, joutunut tarkastelemaan sitä laatikon ulkopuolelta ja oppimaan uutta.

Keskustelujen ehdoton helmi oli kohtaaminen StreetPartyssä. Rajallisen ruokailuun tarvittavan pöytätilan vuoksi pöytäämme istahti meille ennestään tuntematon herra. Keskustelu kääntyi, luonnollisesti, hyvinkin nopeasti nuoriin ja nuorisotyöhön. Ja koska aikaa oli, jutut rönsyilivät nuorten, koulutuksen, kasvatustieteiden, mielenterveysongelmien, polarisoitumisen ja ties minkä parissa. Välillä hieman provosoiden saatiin aikaan tiukkaakin keskustelua, eri näkökulmia ja mielipiteitä, hyvässä hengessä.

”Mahtavaa on kollegat, joiden kanssa pääsee nuorisotyön ytimeen minuutissa.” Ja näinhän se on. Kahvipöytäkeskusteluissa ollaan ytimessä, jossa rajoja ei ole ja nuorisotyö on avointa kaikille.

Eija Kauniskangas

Kirjoittaja on päätoiminen nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija, joka on opintovapaalla nuorisosihteerin työstään Keravan nuorisopalveluista.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s