Nuorisotyötä koulussa vai koulun nuorisotyötä?

Duetto 1 täyttyi innokkaista kuulijoista klo 12.30-14.00 tiistaipäivänä, kun tutkijatohtori Maija Lanas sekä Mannerheimin Lastensuojeluliiton nuorisotyön päällikkö Juuso Repo puhuivat nuorisotyön roolista koulussa. Paikalla piti olla myös nuorisotutkija Tomi Kiilakoski, mutta hän oli harmillisesti päässyt sairastumaan. Mainittakoon, että Kiilakoski on kirjoittanut kouluun sijoittuvasta nuorisotyöstä mielenkiintoisen kirjan, Koulu on enemmän, kouluun liittyvän tutkimushankkeensa puitteissa. Kirja käsittelee myös tänään seminaarissa kuultuja aihepiirejä, erityisesti keskittyen kuvaamaan nuorisotyön koululle tarjoamia mahdollisuuksia ja haasteita.

Kiilakosken poissaolosta huolimatta tilaisuus oli itselleni varmasti mielenkiintoisin ja antoisin tämän tapahtuman aikana. Repo toi esiin mielenkiintoisia kyselyiden tuloksia sekä nuorten kiusatuksi ja kaltoin kohdelluksi tulemisen kokemuksista että kiusaajien kiusaamisen syistä. Lanas puolestaan keskittyi enemmän kertomaan nuorisotyön koululle tarjoamista kehittymisen mahdollisuuksista sekä pohtimaan millä lailla nuorisotyö voi positiivisesti auttaa koulua ja opettajia sopeutumaan uuden opetussuunnitelman tuomiin muutoksiin. Kaiken kaikkiaan pointti molemmilla näytti olevan se, että nuorisotyöllä on valtavasti mahdollisuuksia nuoren kokonaisvaltaisella kohtaamisen tavalla parantaa kouluhyvinvointia, opetuksen sujuvuutta ja myös uuden ops:n toteutumista.

Koin tilaisuuden äärimmäisen antoisaksi jo sen vuoksi, että aloitan itse harjoittelun Opinkirjo ry:ssä ensi kuun alussa, ja tulen siis läheisesti työskentelemään aiheen parissa seuraavat kolme kuukautta. Toisaalta aihe on myös hyvin ajankohtainen, sillä uuden ops:n mukanaan tuomia käytäntöjä varmasti on ehditty vasta ihmetellä monessa koulussa eikä käytännön toteutukseen ole ehditty vielä kunnolla syventyä. Nuorisotyöllä olisi otettavissa oma tärkeä paikkansa, että ops:n korostamat osallisuuden ja yhteisöllisyyden kokemukset saisivat sopivia alustoja toteutumiseensa. Kuten myös seminaarin pitäjät totesivat, nuorisoalan toimijoilla on arvokasta tietoa nuorten maailmasta sekä heidän sosiaalisista ryhmäprosesseistaan.

Koulu ei siis koostu pelkästään opiskelusta vaan siellä vaikuttavat väistämättä myös monimutkaiset sosiaaliset rakenteet, jotka puolestaan heijastuvat itse opintoihin ja menestymiseen. Näiden rakenteiden tuntemuksen lisäksi nuorisotyöntekijät voivat tarjota avaimia yhteiskunnan kriittiseen tarkasteluun sekä ymmärtämystä siitä, miten yhteiskunnalliset olot ja vaikkapa elinympäristö vaikuttavat nuoren elämään ja sitä kautta muun muassa opintomenestykseen.

Lanas toikin esiin hyvän esimerkin Australiasta, jossa nuorisotyöntekijät olivat havainnoineet nuorten huonon koulumenestyksen korreloivan esimerkiksi koulumatkan pituuden kanssa. Luennoitsija niin ikään kiinnitti huomiota siihen, että uuden ops:n korostamat ihanteet yhteisöllisyydestä, osallistuvuudesta ja yhteiskunnallisesta tiedostavuudesta ovat usein itsestäänselviä nuorisotyöntekijöille, mutta esimerkiksi opettajankoulutuksessa näiden asioiden esillä pysymisen puolesta täytyy jatkuvasti kamppailla.

Miten sitten voisimme saada opettajien ja nuorisotyöntekijöiden näkemykset ymmärtävään ja toisiaan kuuntelevaan dialogiin? Keskustelu kävi seminaarin aikana vilkkaana sekä sähköisellä viestiseinällä että puheenvuorojen välissä fyysisessä tilassa. Itse luulen, että jotta opettajien, kouluyhteisön ja nuorisotyön vuoropuhelu saataisiin sujuvaksi ja hedelmälliseksi, olisi myös nuorisoalan toimijoiden hyvä olla perillä kasvatustieteellisestä ja opettajien käyttämästä terminologiasta. Näin erilaiset toimijat voivat puhua niin sanotusti ”yhteistä kieltä” ja nuorisotyöllä olisi helpommin mahdollisuus saada omia ideoitaan sovelletuksi koulumaailmassa.

Lisäksi Lanas kiteytti yhteistyön kehittämisen pääkohdat mielestäni hyvin (ks. kuva yllä). Toisin sanoen ei siis nuorisotyötä koulumaailmaan hattu kourassa, mutta ei myöskään henkselit paukkuen!

Riikka Pöntinen

Kirjoittaja on sekä nuorisotyön ja -tutkimuksen että kasvatustieteiden maisteriohjelman opiskelija ja molempiin liittyvää koulutusta on nyt takana noin kuusi vuotta. Nuorisotyöllistä kokemusta on kertynyt yhden harjoittelun ja muutaman vuoden vapaaehtoistöiden verran sekä nuorisotyön ainejärjestötoiminnan kautta.

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s