Banaanipiano ja muita digitaalisen nuorisotyön oivalluksia

”Miten siihen WhatsApp-ryhmään liitytään? Ai pitääkö mun mennä nettiin ja sit sitä kautta?”

Kyllä. Juuri näillä lauseilla ponnistin Verken teemakeskusteluun nuorten viestintäkulttuurin muutoksesta.

Aamulla totesimme viereen istahtaneen osallistujatoverini kanssa, että yleensä tällaisissa tilaisuuksissa tulee mentyä niihin teemoihin joista joko itse jo tietää jotain tai jotka ovat olennaisia oman työn tai kiinnostuksen kannalta. Hetken keskustelun jälkeen tulimme tulokseen että on aika lähteä retkelle. Suunnata kohti Monitoimitalo 13:a digitaalisen nuorisotyön äärelle. Se kun ei kuulunut kummankaan vahvuusalueeseen, tai vahvasti työnkuvaan. Lähinnä enemmänkin huonona omatuntona siitä että tästä(kin) asiasta olisi hyvä tietää enemmän. Suunta siis kohti Monaria ja virittäytymään tulevaan pohtimalla ohjelmassa mainittuun WhatsApp-ryhmään liittymistä!

Digitaalinen maailma on tullut jäädäkseen. Nuoret ovat ottaneet sen omakseen ja me aikuiset tulemme perässä, jos ennätämme. Sosiaalisen kommunikointi sekä tiedon olemus ja sen omistajuus ovat muuttuneet. Kuka tahansa voi tuottaa tietoa ja informaation määrä on valtava. Tämä tuo mukanaan myös kysymyksen tiedon luotettavuudesta: minulle, ja ikäisilleni lankapuhelimen ja sanomalehden maailmassa kasvaneille, tiedon luotettavuus oli helposti todennettavissa. Väyliä oli vähemmän, epätoden (tai vaihtoehtoisen totuuden) erottaminen oli helppoa. Nykyään tiedon todennettavuus vaatii enemmän töitä, eivätkä sitä nuoret eivätkä aikuisetkaan aina jaksa tehdä. Sehän vaatii kovin monta klikkausta.

Kansainvälisen Screenagers -tutkimuksen (2016) mukaan nuorisotyössä eniten käytetyt sähköiset palvelut olivat sähköposti, organisaation oma nettisivu, Facebook ja Messenger, WhatsApp sekä YouTube. Toimistotyötä pääsääntöisesti tekeväni allekirjoitan nämä kaikki. Ja tiedän jopa miten ne toimivat.

Jäin kuitenkin miettimään, olisiko aika päivittää omaa osaamistani? Nuoret ovat ja aikaa sitten hylänneet ainakin osan edellä mainituista kanavista ja siirtyneet eteenpäin. Ja epäilenpä, että valtaosa nuorten kanssa toimivistakin on jo siirtynyt vauhdilla nuorten mukana.

 

Juho Kiviniemen oivallisesti johdattelema tilaisuus sai ainakin minut pohtimaan omaa tapaani toimia digimaailmassa. Ja lisäksi aamupäivän saldona on pino julkaisuja (kyllä, paperiset asiat ovat hyvästä), kokemus digitaalisesta banaanipianosta sekä se samainen WhatsApp -ryhmä johon onnistuin liittymään, ja joka vielä illallakin pirisi digitaalisen nuorisotyön tiimoilta.

Eija Kauniskangas

Kirjoittaja on päätoiminen nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen opiskelija, joka on opintovapaalla nuorisosihteerin työstään Keravan nuorisopalveluista.

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s