Versova Puu – Ravistelevaa elokuvaa

Maanantain 27.3. klo 14-15 ohjelmapaikalla Maestro-salissa olin kuuntelemassa, kun nuorisotyön tunnustuspalkinnon voittaja Kari-Pekka Vehkaoja ja elokuvaohjaaja Miika J. Norvanto esittelivät vuodesta 2006 asti toimineen yhdistyksensä toimintaa. Versova Puu ry:n toiminta-ajatuksena on edistää osallisuutta sekä vahvistaa yhteisöllistä toimintaa elokuvantekemisen avulla. Tarkoituksena on, että nuoret itse ovat alusta loppuun saakka mukana elokuvan suunnittelussa ja toteutuksessa. Elokuvat kertovat nuorten näkökulmia siitä millä tavalla he kokevat elämän, yhteiskunnan ja tulevaisuuden. Jokaisessa elokuvassa on tavoitteena herättää nuorten omasta ajattelusta teemoja, joita he haluavat katsojille esittää, jotka heitä mietityttävät tai joista heillä on jotain sanottavaa. Elokuvia tehdään uudella porukalla 1-1,5 vuoden välein.

Näimme myös elokuvaesimerkin yhdistyksen toteuttamasta toiminnasta Harhapolulla-elokuvan muodossa. Elokuva esitti ryhmän nuoria vaellusreissulla ohjaajansa kanssa. Joukkion syitä tekemälleen reissulle ei tehty täysin tiettäväksi, mutta ilmeisesti nuoret oli ohjattu tällaiseen toimintaan mukaan erilaisten haastavien elämäntilanteiden ohjaamana. Nuoret kuvattiin selvittelevän konflikteja sekä keskenään että ohjaajan kanssa fyysisen ja henkisen valtasuhteiden kautta. Elokuvassa ei tarkoituksella kerrottu kaikkea vaan esimerkiksi elokuvan loppuratkaisu jätettiin auki ja selittämättä. Elokuva oli tilaisuuden otsikon tavoin teemoiltaan ravisteleva, käsitellen isoja teemoja muun muassa vallankäytön, ystävyyden, avunannon ja kostonhimon muodossa.

Katselin nuorten tekemää elokuvaa vaikuttuneena näkemästäni. Sekä itse varsinainen elokuva että tilaisuudessa näytetty kooste nuorten elokuvanteosta koko tämän kymmenen vuoden ajalta toi lämpimän fiiliksen yhdessäolon ja osallistuvuuden voimakkaasta vaikutuksesta ihmiselämään. Yhdessä tekemällä nuoret saavat tilaisuuden oppia sekä elämästä, elokuvanteosta että toisistaan. Tilaisuudessa mukana olleet näyttelijänuoret Wilma Wallin ja Oskari Vehkaoja kertoivat myös tutustuneensa elokuvan teossa mukana olleisiin kavereihinsa syvemmin prosessin aikana. Sama kävi ilmi koostevideolla, jossa nuoret haikeana odottivat tulossa olevaa elokuvansa ensi-iltaa, sillä se tiesi yhteistyön loppua sillä erää juuri sillä porukalla.

Voin kuvitella, että tällaisissa tiiviin yhteisöllisissä, omista lähtökohdista lähtevissä projekteissa, oppimiskokemukset ovat erityisen syviä ja antoisia. Parhaimmassa tapauksessa tällaisten heille tarjottujen mahdollisuuksien kautta elämälle löytyy suunta. Kuten myös avajaisissa puhunut Katariina Räikkönen totesi, me aikuiset pystymme jopa yhdellä sanalla tai lauseella pelastamaan nuoren päivän tai sitten jopa pahimmanlaatuisella tavalla pilaamaan sen. Yhteisöllisen elokuvaprojektin tekeminen ruokkii luovuutta, kekseliäisyyttä ja syvien teemojensa kautta myös kriittisyyttä ja näkökulmien moninaisuuden ymmärtämystä.

Jään innolla seuraamaan projektin kehityskulkua tulevaisuudessa!

Riikka Pöntinen

Kirjoittaja on Tampereen yliopistossa sekä nuorisotyön ja -tutkimuksen että kasvatustieteiden maisteriohjelman opiskelija

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s