Do The Stönö…

Luulen, että varsinaisista tapahtuman osallistujista tultiin lähes ensimmäisinä ja poistutaan viimeisinä. Ei se inarilaisille ole näissä mikään erityinen poikkeus. Mutta olihan se itselle erityistä nousta junasta 5.45. Se oli arkirutiinia 1970 -luvun lopulta, kun kuljeskelin Rovaniemeltä silloiseen opinahjooni Tampereen Yliopiston yhteiskunnalliseen opetusjaostoon.

Flashbackien riemujuhlien ensimmäinen täyttymys tapahtui Satakunnankadulla jo 7.15. Oli pakko painella fiilistelemään välittömästi, sillä asuin yhden kevään Grand Hotel Tammeria vastapäätä.

Muutenkin. Tampere, pohjoisessa nykyisin opiskelijoiden Pikku Inarina tunnettu, oli mahtava opiskelupaikkakunta. Alkukankeuden jälkeen minulle kävi niin, että hoppu loppui ja riemastuin opiskeluistani yhden lisävuoden verran.

Toukokuussa 1980 kuittasin lopulta proosallisesti Postikonttorissa Rovaniemi 96400 sosionomin paperit.

On oikeastaan melko hämmentävää, että käytännössä saman tien pääsin koulutustani vastaaviin töihin. Muistan tehneeni jonkun taktisen ohjaajahaun Joensuuhun. Se ei toiminut, mutta ei se haitannut. Päätavoite oli päästä mahdollisimman nopeasti mahdollisimman pohjoiseen. Sillä tiellä olen yhä, sekin on hämmentävää.

Satakunnankatu oli valintana myös opintoja seuranneiden lähivuosien takia. Joku voi muistaa 1980 –luvulta Manserockin legendan Juicen biisin, joka menee niin, että ”Satakunnankadulla kävelin Stönö askelin Stönö sävelin – ja kohdalla sähkölaitoksen – sain elämänpolkuuni taitoksen”.

Ivalon kylän nuorisotilahistoria alkaa 1982. Silloin kunnosteltiin ensin yhtä isoa pommisuojaa tavalla, jota nykyisin luonnehdittaisiin osallistavaksi. Sitten kuntaan rakennettiin uusi kunnanvirasto, elettiin vuotta 1983.

Nuorisotyö sai käyttöönsä entisen koulutoimiston parakin Ivalojoen rantsusta, ja jos Juicen biisiin vaihtaa Satakunnankadun tilalle Sairaalantien, niin ollaan ytimissä. Nuorisotila, joka myös sekin kunnostettiin ehdottoman osallistavasti, sai nimikilpailussa nimen Stönö. Se elää edelleen Ivalossa tilanimenä joskin eri paikassa.  Se elää muutenkin: on vaikea kuvitella, että meillä olisi mitään ilman noita 1980 -luvun pioneeri- meininkejä. Juicen sanoin: ”Stönö on jatkuva tapahtuma”.

Satakunnankadun pyhiinvaelluskävelyn lisäksi olen päättänyt tehdä seminaariohjelmien ohessa muutamia muita aikamatkoja. Yliopiston päärakennus on ehdoton. Siellä meidän piti opiskella mm. nuorisotyön menetelmäoppia. Oma tarinansa on se, että siitä minulle on jäänyt mieleen lähinnä erään pirkanmaalaisen kunnan silloisen hallintonuorisotyöläisen opetus nuorisotyön erikoiskurssilla: ”Selittelytaito ja korkea turhauman sieto ovat tärkeä osa nuorisotyöntekijyyttä”. Jatkovuodet ovat osoittaneet, että hän tosiaan tiesi mistä puhui.

Takapainotteinen fiilistely on toki vain pieni osa Nuori 2017 -tapahtumaa.  Ainakin omat odotukset ovat muutenkin korkealla. 2700 nuorisotyön heimon täysivaltaista jäsentä samoissa kokoontumisajoissa on itsessään jotain mahtavaa. Sen ymmärtää vain tähän heimoon kuuluva.

Lisäksi Jyväskylän kokemus tammikuulta 2013 tämmöisestä kaikenkattavasta sateenvarjo-tapahtumasta, missä ei tunneta työmuotosektorien muodostamia raja-aitoja, oli mitä mainioin.

Kinkerit voivat käynnistyä…

Seppo Körkkö, nuorisosihteeri, Inarin kunta

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Google photo

Olet kommentoimassa Google -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out /  Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s